Mikä sai minut kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista?

Olen varmaankin aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista tavallisena politiikan penkkiurheilijana. Olen huomannut yleisessä ilmapiirissä yllättävän nopean muutoksen. Tästä ei ole kovin montaa vuotta kun Suomessa naureskelimme, miten paljon parjattuja ns. vanhoja puolueita Kokoomusta, SDP:tä ja Keskustaa moitittiin erityisesti siitä, että niitä ei enää juurikaan saattanut erottaa toisistaan.

Samat Tupu, Hupu ja Lupu marssivat peräkanaa kerran neljässä vuodessa vaali-iltana YLE:n Isoon Pajaan kuvitteelliset sininen, punainen ja vihreä lippalakki päässään, vaihtoivat paikkaa… ja mikään ei muuttunut. Vaikka vivahde-eroja toki silloinkin oli, oli ihan totta, että puolueiden ajamia tavoitteita ei ollut helppoa erottaa toisistaan, koska kaikki tavoittelivat samaa maltillista keskustaa ja nyt en tällä tarkoita sitä Keskusta-nimistä puoluetta, vaan maltillista ajattelua.

Jälkikäteen tänään ajatellen, se ei ehkä välttämättä ollutkaan kokonaan huono juttu. Tänään nimittäin, maltillisuus on aliarvostettua ja on eroja. Koko ilmapiiri on muuttunut sellaiseksi, että sen eilisen rauhallisuuden ja maltillisuuden sijaan tavoitellaan yhä enemmän vastakkainasettelua. Maahanmuuton vastustajat ovat äärioikeiston natseja ja puolustajat vihervassari-suvakkeja. Markkinatalouden puolustajat ahneita porvareita ja sosiaaliturvan puolustajat kommunisteja. Reunoilla lisämaustetta antavat ilmaston muutokseen uskovat ja epäilijät, jotka ovat tietysti maailmaa halaavia viherhippejä, joille sähkö tulee töpselistä tai Suomi on koko maailman sosiaalitoimisto. Toisaalta, jos et lopeta lihan syöntiä tykkänään ja yksityisautoilua heti välittömästi, olet juntti.

Jospa noista edellisistä väittämistä mikään ei olekaan se lopullinen totuus, vaan totuus löytyykin jostain sieltä väliltä? Juuri sieltä tylsästä ja maltillisesta ajattelusta. Maailma ei tule ikinä valmiiksi. Maailmaa voi muuttaa, mutta sitä on hankala muuttaa yksin. Jos yhtään ei ole kykyä, eikä halua nähdä asioita toisesta näkökulmasta, on aika todennäköistä jäädä omien ajatustensa kanssa yksin. 

Kirjoittajana olen SDP:n jäsen. Uskon, että vahvemman tehtävä on edelleen pitää heikomman puolta. Silti minulle edes SDP ei ole täydellinen puolue. Jos haluaisin täydellisen puolueen, minun pitäisi tehdä kuten Hjallis Harkimo ja perustaa puolue itse. Minun tapauksessani en vain saisi ottaa siihen mukaan ainuttakaan jäsentä, koska silloin se ei enää olisikaan “täydellinen puolue”.

Kuva, jossa kaksi hahmoa kiistelee eri puolilta, onko numero 6 vai 9
Kumpi on oikeassa?
Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *